Vahvasti yleisökontaktiin perustuva tyyli on joka kerta ainutkertainen kokemus. Riku luo tyhjästä. Keikka ei varsinaisesti koskaan ala. Hän saapuu lavalle ihmettelemään kaikille outoa tilannetta jolloin jokainen esitys on erilainen ja jättää hyvän maun. Rohkeasti eturiviin kuuntelemaan tämän kaljupään hämmästelyä elämästä. Rikun yleisin lause lavalla on: ”Mihin mä jäin, ai niin joo.”
